Eilen jai taakse Hoi Anin lempea merituuli, kun siirryimme suurkaupungin taukoamattomaan skootterin parinaan. Saavuimme lentaen Da Nangista, koska lentolipun hinta oli lahes sama junalipun kanssa. Oli mukavaa, ettei tarvinnut istua koko paivaa junassa. Junamatka olisi kestanyt 18 tuntia. Ho Chi Minhin lentoasema sijaitsee lahes kaupungin ytimessa - lentokoneen laskeutuessa pera lahes viisti lahimpien talojen kattoja. Ei voi kuin saalia kyseisissa taloissa asuvia ihmisia - mika lentomelu? Illalla asetuimme hotelliimme, jota ei voi pahalla tahdollakaan moittia. Upean laadukasta majoitusta taalla saa 14 eurolla. Kuvia tulee perasta...
Aamu aloitettiin kulttuuriplajayksella: ensin tutustuttiin Reunification Palaceen, joka toimii nykyaankin toimivana hallintorakennuksena. Palatsi kasittaa erilaisia upeasti sisustettuja kokous- ja presidintillisia vastaanottotiloja. Historiasta sen verran, etta huhtikuussa 1975 panssarivaunut tunkeutuivat palatsin porttien lapi, kun Vietkong otti vallan maassa. Rakennuksen kellaritiloissa esiteltiin Vietnamin sodan aikaisia karttoja ja muuta kommunikaatiovalineistoa, joista osa oli tuttuja Suomen armeijasta viela nykypaivanakin. Taytyy myontaa, etta tiettya neuvostohenkisyytta rakennuksesta huokui. Seuraavaksi talsimme muutaman korttelin paahan Vietnamin sotaa kasittelevaan museoon. Museoon oli koottu sodasta kertovia valokuvia ja kaytettyja aseita. Kuvat koskettivat lahinna siviilivaestoon kohdistuneita julmuuksia. Pelkan museon perusteella sodasta jaisi yksipuolinen kuva, silla vahvasti propagandavalitteinen viesti nayttelysta paistoi. Vietnam kuvattiin yhtenaisena kansana, joka karsi Yhdysvaltojen silmittomasta sorrosta seka vakivallasta. Onhan toki myonnettava, ettei Yhdysvallat oikein sodassa toiminut, mutta harvemmin silti nykypaivana nain vahvasti varitettya propagandaa nakee.
Iltapaivan vietimme kaupungin katuja vaellellen. Pistaydyimme syomassa Bill Clintoninkin vierailemassa lounasravintolassa, jossa kieltamatta ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan loistavaa. Auringon painuessa mailleen nautimme hetkesta Caravelle-hotellin kattoterassilla, jonka jalkeen suuntasimmekin suoraan paivalliselle. Ravintola oli siita erikoinen, etta henkilokunta koostui vaeston huono-osaisimmista (katulapsista), jotka oli koulutettu ravintolatehtavia varten. Koulutuksen jalkeen heilla on mahdollisuus ansaita elantonsa ravintoalan ammattilaisina missa vain haluavat.
Huomenna lahto lentokentalle kello 6.00. Saapuminen Balin saarelle klo 18.35. Odotetaan innolla! :)
/Kapo, Suvi ja Ile
tiistai 5. tammikuuta 2010
perjantai 1. tammikuuta 2010
Hoi An osa 2
Terve!
Matka jatkuu Hoi Anissa lampimana ja aurinkoisena eli rantaelama on tullut tutuksi. Kaytiin eilen My Sonin temppeliraunioilla, jotka ovat paikallisen Champa-heimon kukoistuksen jaanteet. Champat hallitsivat tata osaa Vietnamista 400- luvulta aina 1600-luvun lopulle, jolloin khmerit ottivat alueella vallan. My Sonia on verrattu Cambodzhan Angkor Watiin, mutta ei tama ihan siihen verrattavissa kylla ollut, vaikka Angkor Watia en livena olekaan nahnyt.
Harmaa puku on nyt teetatyksessa ja huomenna on sovitus varattuna. Tarkoituksena on viela kayda ennen 4. paivan siirtymista Saigoniin Cham Islandilla, joka on suurehko saari merella Hoi Anin edustalla. Pitaisi kuulemma olla hienot ja hiljaiset rannat seka mahdollisuus kohtuullisen hyvaan snorklaukseen. Ja lisaksi tietysti auringonpaisteesta nauttiminen on erittain suotavaa.
Hoi An on osoittautunut erittain mukavaksi matkakohteeksi; taalla on halpaa, turvallista seka paljon tekemista. Se tosin myos tarkoittaa suurehkoja turistimaaria, vaikka nyt ei varsinainen high-season olekaan. Eron turistimassojen maarassa huomaa selvasti esimerkiksi Cat Baahan verrattuna. Kaupunki on taynna pienehkoja hotelleja, ja raataliliikkeita loytyy jokaisesta kadunkulmasta. Vanha kaupunki on idyllinen - varsinkin illalla, kun kauppojen edustalla roikkuvat monilla vareilla varjostetut lamput syttyvat. Erittain tunnelmallista. Ihmisten paljoudesta huolimatta taalla on jollain tavalla rauhallista.
Nailla mennaan, toivotaan sinne Suomeen hyvaa talven jatkumista - toivottavasti viela silloinkin, kun tullaan takaisin.
/KSI
Matka jatkuu Hoi Anissa lampimana ja aurinkoisena eli rantaelama on tullut tutuksi. Kaytiin eilen My Sonin temppeliraunioilla, jotka ovat paikallisen Champa-heimon kukoistuksen jaanteet. Champat hallitsivat tata osaa Vietnamista 400- luvulta aina 1600-luvun lopulle, jolloin khmerit ottivat alueella vallan. My Sonia on verrattu Cambodzhan Angkor Watiin, mutta ei tama ihan siihen verrattavissa kylla ollut, vaikka Angkor Watia en livena olekaan nahnyt.
Harmaa puku on nyt teetatyksessa ja huomenna on sovitus varattuna. Tarkoituksena on viela kayda ennen 4. paivan siirtymista Saigoniin Cham Islandilla, joka on suurehko saari merella Hoi Anin edustalla. Pitaisi kuulemma olla hienot ja hiljaiset rannat seka mahdollisuus kohtuullisen hyvaan snorklaukseen. Ja lisaksi tietysti auringonpaisteesta nauttiminen on erittain suotavaa.
Hoi An on osoittautunut erittain mukavaksi matkakohteeksi; taalla on halpaa, turvallista seka paljon tekemista. Se tosin myos tarkoittaa suurehkoja turistimaaria, vaikka nyt ei varsinainen high-season olekaan. Eron turistimassojen maarassa huomaa selvasti esimerkiksi Cat Baahan verrattuna. Kaupunki on taynna pienehkoja hotelleja, ja raataliliikkeita loytyy jokaisesta kadunkulmasta. Vanha kaupunki on idyllinen - varsinkin illalla, kun kauppojen edustalla roikkuvat monilla vareilla varjostetut lamput syttyvat. Erittain tunnelmallista. Ihmisten paljoudesta huolimatta taalla on jollain tavalla rauhallista.
Nailla mennaan, toivotaan sinne Suomeen hyvaa talven jatkumista - toivottavasti viela silloinkin, kun tullaan takaisin.
/KSI
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
