Eilen jai taakse Hoi Anin lempea merituuli, kun siirryimme suurkaupungin taukoamattomaan skootterin parinaan. Saavuimme lentaen Da Nangista, koska lentolipun hinta oli lahes sama junalipun kanssa. Oli mukavaa, ettei tarvinnut istua koko paivaa junassa. Junamatka olisi kestanyt 18 tuntia. Ho Chi Minhin lentoasema sijaitsee lahes kaupungin ytimessa - lentokoneen laskeutuessa pera lahes viisti lahimpien talojen kattoja. Ei voi kuin saalia kyseisissa taloissa asuvia ihmisia - mika lentomelu? Illalla asetuimme hotelliimme, jota ei voi pahalla tahdollakaan moittia. Upean laadukasta majoitusta taalla saa 14 eurolla. Kuvia tulee perasta...
Aamu aloitettiin kulttuuriplajayksella: ensin tutustuttiin Reunification Palaceen, joka toimii nykyaankin toimivana hallintorakennuksena. Palatsi kasittaa erilaisia upeasti sisustettuja kokous- ja presidintillisia vastaanottotiloja. Historiasta sen verran, etta huhtikuussa 1975 panssarivaunut tunkeutuivat palatsin porttien lapi, kun Vietkong otti vallan maassa. Rakennuksen kellaritiloissa esiteltiin Vietnamin sodan aikaisia karttoja ja muuta kommunikaatiovalineistoa, joista osa oli tuttuja Suomen armeijasta viela nykypaivanakin. Taytyy myontaa, etta tiettya neuvostohenkisyytta rakennuksesta huokui. Seuraavaksi talsimme muutaman korttelin paahan Vietnamin sotaa kasittelevaan museoon. Museoon oli koottu sodasta kertovia valokuvia ja kaytettyja aseita. Kuvat koskettivat lahinna siviilivaestoon kohdistuneita julmuuksia. Pelkan museon perusteella sodasta jaisi yksipuolinen kuva, silla vahvasti propagandavalitteinen viesti nayttelysta paistoi. Vietnam kuvattiin yhtenaisena kansana, joka karsi Yhdysvaltojen silmittomasta sorrosta seka vakivallasta. Onhan toki myonnettava, ettei Yhdysvallat oikein sodassa toiminut, mutta harvemmin silti nykypaivana nain vahvasti varitettya propagandaa nakee.
Iltapaivan vietimme kaupungin katuja vaellellen. Pistaydyimme syomassa Bill Clintoninkin vierailemassa lounasravintolassa, jossa kieltamatta ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan loistavaa. Auringon painuessa mailleen nautimme hetkesta Caravelle-hotellin kattoterassilla, jonka jalkeen suuntasimmekin suoraan paivalliselle. Ravintola oli siita erikoinen, etta henkilokunta koostui vaeston huono-osaisimmista (katulapsista), jotka oli koulutettu ravintolatehtavia varten. Koulutuksen jalkeen heilla on mahdollisuus ansaita elantonsa ravintoalan ammattilaisina missa vain haluavat.
Huomenna lahto lentokentalle kello 6.00. Saapuminen Balin saarelle klo 18.35. Odotetaan innolla! :)
/Kapo, Suvi ja Ile
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Heippa sinne lämpimään! Balilla +30 ja Rukalla -30 on lukemat samaan aikaan. Vietnamista oli eilen aamu-tv:ssä haastatteluja, kun suomalaiset rouvat olivat tehneet omatoimimatkan. Samanmoisia positiivisia kommentteja kuin teiltä nuorisoltakin. Aikamoisia innovointeja ovat nuo katulasten työllistämisetkin; ennakkoluulotonta! Terveisiä lumen keskeltä (50 cm) Helsingistä!
Lähetä kommentti