Uupunut - mutta onnellinen!

Palataan ajassa heti vuorokausi taaksepain. Suvi sai torstai-iltana kuningasidean nahdessaan pyorailijan. Niinpa perjantaiaamuna marssittiin kukon laulun aikaan pyoravuokraamoon ja otettiin pakaroiden alle kaksi rengasta ja huristeltiin ympari Miami ja South Beachia. Ajettiin rantaa pitkin pohjoiseen ja tultiin saarien toista puolta takaisin. Matkalla ylitettiin monia kanavia, joiden varrella lipui uskomattomia huvijahteja (Teemu Selanteen telakalle mennyt paatti oli soutuvene verrattuna naihin!). Eihan siina. Viela uskomattomammaksi meni, kun naimme Alton Roadin "talot". Huhhuh. Entas ne talojen eteen parkkeeratut autot? Pihalta loytyi tehoa varmaan tuhannen hevosvoiman verran, kun isalla leikkiautona oli Ferrari ja perheen viikonloppumatkaa varten amerikkalaiseen tyyliin maastoauto kokoa XXXXL. Vai kelpaisiko saaren keskella oleva yksityinen golf-kentta? Olipa joku paatynyt rakennuttamaan itselleen linnankin joltain 1500-luvulta (porttina oli kaksi ristikkain olevaa miekkaa?!). Pihat olivat millilleen siisteja: ruoho ja puut leikattu, laatoitus puhdistettu. Mikaan ei rempsottanut mihinkaan suuntaan. Eipa muuten reilun viiden kilometrin aikana tavattu yhtaan jalankulkijaa - saati pyorailijaa. Paadyttiin varmaan sataan valvontakameraa, ja ottipa joku meista naurahtaen kuvankin risteyksessa.:D

Paiva paattyi upeaan illalliseen idyllisella kavelykadulla sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan. Syotiinpa ehka elamamme parasta pastaa. Ja Suvikin sai maistaa OIKEAA juustokakkua (tehty Ricotta-juustosta (Kapo: MIKA?!))

Tanaan kerasimme viimeiset voimiemme rippeet ja lahdimme ostoksille Sawgrass Millsiin. Bussi starttasi hotellin edesta kello 9.00 ja takaisin tultiin 19.00. Ostoksia tehtiin lahes kahdeksan tuntia. Jatetaan jokaisen mielikuvituksen varaan, minkalaisten kantamusten kanssa sielta tultiin pois.

Huomenna enaa huoneen luovutus ja viimeiset kappailyt Miami Beachilla ja sitten otetaankin suunta lentokentalle ja sinne "kylmaan ja lumiseen" Suomeen. Joten bloggaaja(t) vaikenee naihin sanoihin: Pura vida!

PS. Kuvia napsittu melkein 500 kipaletta...

Welcome to Miami!

Dodiin! Miami Beach on yhta valomerta, vieri vieressa seisovia palmuja, kiiltelevia autoja ja heinoja rantabulevardeja. Maiseman vaihdos on ollut aika painvastainen hieman rempallaan olevien peltikattotalojen jalkeen. Hostellimme sijaitsee aivan rannan tuntumassa keskustan ytimessa. Ollaan Miami Beachilla - ei varsinaisessa Miamin downtownissa, joka sijaitsee mantereen puolella. Illallinen oli tuttuun amerikkalaiseen tapaan reilu - itse jaksoin juuri ja juuri ja Suville tuotiin doggy baggy, ettei tarvitse menna nalkaisena nukkumaan.

Ehdittiin jo vahan tutustua kaupunkiin tai ehka lahinna ostoskatuun, johon Suvi jo meni sekaisin (mitahan tapahtuu kun ylihuomenna mennaan outlet-ostoskeskukseen, joka on ehka kooltaan pari neliokilometria...). Kaveltiin rantabulevardia ja ihailtiin Art Deco-tyylisuunnan rakennuksia (niin varmaan!). Aika sanattomaksi vetaa. Tosin hyvin eri tavalla kuin Costa Ricassa. Hienoa nahda nain erilaisia paikkoja.

Ai niin, ja turvatarkastuksistakin selvittiin lentoasemalla noin 45 minuutissa.

Takaisin alussa

Nain. Nyt ollaan takaisin siella, mista alun perin lahdettiin - pimeassa loistavassa San Josessa. Bussimatka Cahuitasta kesti nelja tuntia. San Jose sijaitsee laaksossa, ja nakymat yli valossa kylpevan kaupungin olivat asken aikamoiset, kun tultiin vuorien yli. Bussikuski ajeli normaaliin costaricalaiseen tyyliin - taysi kahjo. Ja Suomessa puhutaan puskurissa ajamisesta tai vaarallisista ohituksista. Heh, maassa maan tavalla.
Tanaan viimeisen paivan kunniaksi tehtiin kavelyretki pitkin Cahuitan kansallispuistoa. Polku kulki rannan tuntumassa ja samalla bongattiin kaikenlaisia luontokappaleita. Aluksi Suvi vaitti kuulleensa "virtahevon" mahkintaa, jonka kuittasin koiran haukunnaksi. Osoittautuikin, etta ulisija oli paikallinen apinalaji - howler monkey. :D Muutenkin bongattiin paljon: pari muutakin apinaa (yksi yritti pollia meikalaisen repun), isoja perhosia, laiskiainen, muutama lintu ja puissa retkottavia iguaaneja.
Huomenna saadaan vahan isommat pyorat ja siivet alle. Miami. Here we come! Paikallinen valuutta loppui juuri, mutta onneksi dollareita viela odottaa lompakon pohjalla, jotta loputkin paasee kuluttamaan ostosparatiisissa.

Karibia

Bob Marley, rastat, Jamaika, aurinko, shakki ja rento meininki. Siina taman paivan tunnelmat. Oltiin Puerto Viejossa - reilun kymmenen kilsan paassa Cahuitasta. Paiva valkeni hieman pilvisena, mutta taivas repesi, ja aurinko paasi helottamaan siniselta taivaalta koko iltapaivan. (Senhan saattaakin jo arvata, mita iholle kavi...?) Paiva kului muutenkin aika normaaleissa merkeissa: metsastettiin hyvia surffareita ja isoja rapuja. Surffarit olivat kaikki kokoontuneet lajaan paikallisen monsteriaallon - Salsa Bravan - luokse. Napattiin pari hyvaa kuvaa, tosin etaisyytta oli vahan liikaa. Pari uudenlaista rapuakin loydettiin. Ovat vaan pirun nopeita otuksia. Bongattiin ehka maailman siistein rasta(sa)fari, mutta ei kehdattu ottaa salaa kuvaa. :D Huomenna suomalaiset paparazzit jatkavat viimeisen rastafarin metsastysta.
Tanaan ei kaikkien yllatykseksi ole satanut - mita se sellainen on? Oli paassyt jo lahes unohtumaan, milta auringon paiste tuntuu.
Ei talla kertaa sen ihmeempaa - pianhan me siella pohjoisessa jo ollaankin!

Go Janne, Go!

Hyva Ahosen Janne! Tottakai taalta kasin on taytyny seurata Suomen uutisia - ja urheilu-sellaisia.:D
Taas meni puoli paivaa matkustaessa: aamulla kahdeksalta lahto ja saapuminen Cahuitaan Karibian rannoille puoli kolmen aikaan. Ja tietenkin taas eniten aikaa meni odotteluun, kun piti odottaa muualta tulevia matkustajia. Perussetti. Tosin ennen matkaa jannitettiin, miten Suvin sekaisin mennyt maha selviaisi pitkasta ja (jalleen) pomppuisesta kyydista.
Cahuitan kyla on hyvin pieni, keskusta on kaytannossa kaksi soratieta, jotka risteavat. Kaytiin katsomassa paikallisia surffaajia, jotka taiteilivat tukka ja rastat hulmuten isoja aaltoja vastaan. Matti Nykanen takatukkansa kanssa olisi jaanyt pahasti jalkoihin. Paikallisvaesto on siis muuttanut ihon variaan tummemman suuntaan (lue alkuperaisia karibialaisia). Muutenkin kaduilla vallitsee harvinaisen rento tunnelma. Paastiin huuhtomaan varpaita Karibian meressa!
Huomenna mennaan haistelemaan viereisen kaupungin - Puerto Viejon - tuulia. Sen jalkeen alkaa homma olla taalla Costa Ricassa miltei paketissa...

Laiskiainen

Taivas ei auennut tanaankaan, joten tulivuoren nakeminen taitaa jaada vain haaveeksi. Saa nahda, onko aamulla viela kirkasta... Nain ollen tanaan tehtiin sademetsakavely riippusilloilla (ja Suvin jalat tutisivat vain kerran!) oppaan johdolla. Bongattiin laiskiainen, joku apina ja monia lintuja. Tukaani piileskeli palmussa, joten sita ei paasty nakemaan - kuultiin kylla! Sadehan tietysti yllatti meidat, tosin Suvilla oli tuulitakki mukana. Molemmat kylla oltiin lopulta markia kuin uitetut koirat. Toivottavasti Karibian meren puolella alkaisi taas paistaa aurinko - ettei rusketus paase haalistumaan. :) Huomenna lahto aikaisin aamulla Cahuitaan. Mita tanaan illalla? Hmm, telkkarista tulee Simpsonit.

La Fortuna

Niinhan siina sitten kavi. Canopy-tourit jaivat vain haaveeksi, kun tuuli, sade ja sumu pilasivat aikeet. Oltiin Monteverdessa tosiaan kaytannossa vain yksi paiva, kun matka Montezumasta kesti niin kauan ja tanaan tultiin jo Volcan Arenalin juurelle La Fortunaan, jotta ehditaan viela kayda Karibian rannoilla ennen paluuta Miamiin...
Sen verran paastiin sademetsan kanssa kosketuksiin, etta osallistuttiin illalla metsakavelylle oppaan johdolla. Kaveltiin polkuja pitkin taskulamppujen kanssa ja yritettiin bongata metsan elukoita. Mitaan jaguaareja tai apinoita ei nahty kovan tuulen takia, mutta hyonteisia ja muita limaisia olentoja nakyi sitakin enemman. Opas onnistui houkottelemaan tarantellan ulos kolostaan - se oli oikeasti iso ja karvainen! En haluaisi tormata siihen pimealla polulla.
Tanaan tuuli heikentyi, mutta siirtyminen oli jo varattu, joten Monteverde oli jatettava taakse. Ehka jonain paivana viela uudestaan?! Taalla La Fortunassakin olisi tosin mahdollisuus kayda Canopy-tourilla, mutta katsotaan huomenna tilannetta. Lahdettiin aamulla jeepin kyydissa vuoristoteita jarven rantaan, joka ylitettiin veneella. Loppumatka Fortunaan tultiin taas taksin kyydissa. Katevaa.
Tehtiin pieni haikkaus-reissu paikallisen vesiputouksen luokse. Vapaata pudotusta vesimassoilla noin 70 metria. Eihan se ihan Yosemiten putouksille parjannyt, mutta keskella viidakkoa sekin tuntui korkealta. Taalla hostelissa on sentaan aika loisto-olot: oma ilmastointi, TV, vessa ja kaksi jumbosankya. Ja yo maksaa 35 euroa. Ulkona uima-allas ja nakyma suoraan tulivuorelle, joka tosin talla hetkella on paksun pilviverhon takana. Toivottavasti nahdaan vuori kokonaan huomenna... Ollut vahan huonoa tuuria kelien suhteen.