Viime päivät ovat olleet enemmän mielikuvia keväisestä keskieurooppalaisesta kaupungista, jossa ihmiset ovat heittäneet talvitakit vintille, ruoho alkanut vihertää ja kevään ensimmäiset kukat työntäneet versonsa maan pinnalle. Tällaista siis laaksossa. Sen sijaan ylhäällä vuorilla puhaltaa hyytävä Föhn-tuuli. Toisin sanoen aamulla mäkeen lähtiessä pitäisi pukea lämpimät vaatteet aluskerrastoineen, mutta autolle takaisin tultaessa olisi parempi, jos päällä olisi vain shortsit ja t-paita.
Matka alkaa häämöttää loppuaan, mutta ennen lähtöä sääherrat ovat suoneet meille vielä yhden kunnon lumisateen. Sääennusteet lupailevat alueelle 30-50 sentin uutta lumikerrosta. Toivottavasti ennusteet pitäisivät kutinsa edes tämän kerran. Talvihan on ollut täällä vähälumisin miesmuistiin. Liekö ilmastonmuutos vai onko se lumi satanut vain jonnekin muualle? Auringonpaistetta on riittänyt yltä kyllin eikä lämpötila ilmeisesti ole hirveästi poikennut normaalista. Vain lumisateet ovat kiertäneet Alpit kaukaa. Sehän hiihtelijää harmittaa, mutta olosuhteisiin nähden ollaan saatu upeata laskua vähintäänkin riittävästi. Etenkin, kun vapaalaskijoita on lukumääräisesti harvassa. Hyvä meille.
Tässä on alkanut miettiä, kuinka etuoikeutetussa asemassa ollaan. On voitu toteuttaa parin kuukauden reissu ilman paineita työnteosta tai opiskelusta. Toisaalta ei sitä suorilta jaloilta tänne voitu ponnistaa. Kyllä rahaa piti kerätä töitä tekemällä enemmän kuin normaali eläminen kotona vaatisi. Toisaalta jokainen tekee itse omat valintansa, mutta toisaalta työtilanne on sellainen, joka mahdollistaa ekstratöiden tekemisen vapaa-ajalla. Sanotaan niin, että nämä viikot ovat olleet jokaisen ylimääräisen työtunnin arvoisia. Joka aamu mäkeen on lähdetty suupielet hymyssä - säästä riippumatta. Kutkuttava, kihelmöivä tunne, että mitäköhän kaikkea hienoa sitä tänään näkee ja pääsee laskemaan. Eikö elämässä pidäkin tehdä sitä, mistä tykkää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti