Viime päivinä on jouduttu laajentamaan tutkimusreviiriä, jotta löydettäisiin uusia koskemattomia mäkiä. Eilen oltiin jälleen Hochfügenissä, josta löytyi laskettavaa pienillä haikeilla. Hienojen laskujen lisäksi hieman hämminkiä aiheutti Stuban pannut, jonka seurauksena etsittiinkin lumen seasta toista suksea melkein tunti. Lopulta kaikeksi onneksi suksi löytyi eikä tarvinnut kävellä vuorelta alas.

Tämän päivän ajatuksena oli käydä tutustumassa uuteen keskukseen Eggalmiin, joka sijaitsee Hintertuxin ja Penkenin välissä. Uskottiin, ettei sieltä mitään ihmeempää laskettavaa löytyisi, mutta toisin kävi. Ylös vieneen ankkurihissin yläasemalta lähti loiva harjanne, jota kiivettiin ylös asti. Sieltä avautui pohjoispuolelle upea koskematon kenttä, josta löytyi laskettavaa vaikka kuinka paljon. Kentän alapäässä sijaitsi tosin tiheä pusikko, jonka siimeksessä vietettiin paljon aikaa yrittäen ulospääsyä. Pohjalla huomattiin lumikissalla tampattu vaellusreitti, jota pitkin oli helppo lojotella takaisin rinteeseen. Päivän oli alun perin tarkoituksena pysyä lyhyenä, kun illalla oli suunnitelmissa mennä vielä kiipeilemään, mutta laskeminen vei voiton, ja rinteiltä lähdettiin vasta lähempänä sulkemisaikaa. Tosin Tine urheana soturina lähti vielä juosten kylään hakemaan ylävartalolle kovuutta boulder-seinällä.

Päivät sujuvat uskomattoman nopeasti. Vaikka herätys on aamuisin jo noin seitsemän aikaan ja kuvittelee päivän olevan pitkä, aika ei millään tunnu riittävän kaikkeen. Kämpille saavutaan hieman riippuen neljän ja kuuden välissä - riippuen siitä pitääkö käydä viemässä sukset paikattavaksi tai kaupassa. Tai sitten keksitään vielä jotain muuta välissä. Kun ruoka on syöty, kello lähenee useammin yhdeksää. Tällöin on hyvää aikaa tarkistaa muuta maailman menoa netin kautta. Sitten onkin aika mennä nukkumaan.

Huomenna lähdetään tarkastamaan Kühtain hiihtokeskus, jossa kuulemma pitäisi olla hyvää laskua. Odotellaan, mitä huominen tuo tullessaan.