Pyydaa!

Tänään räjähti! Toissailtana alkanut lumisade jatkui edelleen ja mahdollisti pehmeiden puuterilinjojen laskemista. Oltiin koko päivä Zillertal Arenan metsissä laskemassa pehmeitä linjoja. Ihan waist deepiä puuteria ei vielä saatu, mutta lähellä oltiin jo reiteen ulottuvan lumen seassa. Toki valo-olosuhteet toivat oman mausteensa keitokseen, kun välillä keli aukesi vähän ja välillä taasen ei nähnyt edes parin metrin päässä seisovaa kaveria. Uudet reissutulokkaat saivat heti maistaa itävaltalaisen lumisateen tuntua pehmeissä keleissä. Toki paikoin vanhat kovat pohjat aiheuttivat ylimääräistä rasitusta reisiin, mutta päivän anti oli loistava. Alun perin päivä oli tarkoitus pitää lyhyempänä jo useamman peräkkäisen laskupäivän jälkeen, mutta jokaisen laskun jälkeen kaikki olivat "yksi lasku vielä". Ala-asemalle laskeuduttaessa pitkän päivän jälkeen reisissä tuntui, mutta kyllä sitä vielä jaksaa, kun tietää, että huomenna on jälleen uusi puuteripäivä. Sitä tuskin yhtään estää se, että koko päivän on edelleen dumpannut lunta. Huomenna päästään jälleen piirtämään omat suksenjäljet metsien siimekseen.