Hoi An

Tanaan paastiin perille Keski-Vietnamissa sijaitsevaan Hoi Aniin. Lahdettiin eilen Cat Balta iltapaivalla kolmen aikaan. Bussi- ja venematkat sujuivat menomatkaan verrattuna kivuttomammin; olihan nyt takana jo riittavat younet. Paluumatkalla ajoimme Haiphongin miljoonakaupungin lapi samaan aikaan, kun tyoaika loppui. Keskustan skootteriliikenteen maaraa ei voi sanoin kuvailla, vaan se on kylla nahtava itse. Mannerheimintien "iltapaivaruuhka" on viela aika pienta. Ikava kylla ei oikein kunnon kuvaakaan kyseisesta tapahtumasta saatu, mutta ehka viela Ho Chi Minhissa tarppaa. Bussi taiteili kaupungin keskustan kaduilla samaan aikaan, kun muutaman kymmenen sentin paassa bussin vieressa kadulla myytiin tavaraa salaatista ankkoihin ja ihmerihkamaan saakka. Ja ankkoja tosiaan pidettiin suljetuissa koysista punotuissa koreissa.

Hanoihin paastiin illalla seitseman aikaan. Bussi- ja juna-aseman valilla oli useita kilometreja, joten paatettiin ottaa taksi. Iloisesti hymyilevat vietnamilaiset viittiloivat meita tulemaan juuri omaan taksiinsa. Epailyt alkoivat heti kyydin alettua: taksamittari raksutti ainakin kolme kertaa kiivaammin kuin kahta paivaa aiemmin sama matka toiseen suuntaan. Lopulta perille paastyamme hinnaksi tuli 150 000 VND (eli n. 6 euroa), kun saman matkan hinta oli ollut aiemmin n. 30 000 VND. Kuskihan ei todellakaan puhunut englantia (bussiasemalla varmasti valittiin meille englantia puhumaton kuski taman takia) ja yritti selittaa, etta matka olisi muka ollut pidempi kuin toiseen suuntaan. Oltiin kuitenkin skarppeja ja vaiteltiin hetki hinnasta. Lopulta loimme kuskin kouraan 70 000 VND ja menimme hampurilaiselle. Tallaista ukotusta tapahtuu yleisestikin, mutta pitaa vain yrittaa olla hereilla. Tossakin tapauksessa olisi voinut heti aluksi sanoa kuskille, etta seis ja etta me vaihdamme nyt taksia. Sinansahan euromaaraisesti summat ovat pienia, mutta 150 000 Vietnamin dongilla saa taalla oikeasti paljon!

Noh, juna-asemalla odoteltiin pari tuntia junan lahtoa. Odotustilassa paikallinen vietnamilaisperhe soi jonkin sortin siemenia, ja he syljeskivat ja heittivat kaikki siemenroskansa suoraan lattialle. Sain kannykkakameralla kuvan kyseisesta tapahtumasta. Kovasti kummastutti paikallinen kulttuuri, joka yleisesti on hmm... liberaalinen roskaamisen suhteen. Matkaoppaassakin tama asia oli huomattu. Mutta ilmeisesti paikallisille ihmisille silla ei nayttanyt olevan valia; kaikkihan heittavat roskat lattialle. Siivoojat ovat erikseen....
Junan makuuvaunu ei ehka ihan tayttanyt odotuksia: hard-sleeper-lippu tarkoitti kahden sentin paksuista takkia kovan puulaverin paalla seka ohutta tyynya ja peittoa. Hieman oli kova nukkua yo kyljellaan, kun lonkat kolisivat puulaveria vasten. Vissiin vaunun lattialla oli jonkunlainen torakkakin nahty. :)

Mutta nyt ollaan Hoi Anissa, jonka vanha kaupunki on Unescon suojelukohde. Siihen tutustutaan enemman huomenna. Lisaksi taalla on hirvea maara raataleita, joilla voi teettaa halvalla mittojen mukaisen (ilta)puvun jos toisenkin. Lisaa sitten, kunhan nahdaan enemman.

/Kapo, Suvi ja Ilkka