Toivottavasti otsikko on kirjoitettu kieliopillisesti oikein. Suomeksi se tarkoittaa: "Hyvin tuulista!". Se kuvaa hyvin paria viimeista taalla vietettya paivaa. Eilen teimme retken Montezuman lahella sijaitsevalle Isla Tortugalle, joka on tunnettu valkoisesta hiekkarannastaan ja kirkkaista snorklausvesistaan. Aamu valkeni aurinkoisena, mutta niin tuulisena, etta matkanjarjestajien piti pudottaa matkalta kahdeksan matkustajaa, jotta muiden turvallisuus ei olisi vaarantunut kovan merenkaynnin takia. Taas yhden kuoppaisen merimatkan jalkeeen saavuimme saarelle. Palmut huojuivat kuin viimeista paivaa, ja rantautuminenkin oli hankalla kovan tuulen takia. Valkoinen hiekka ja kirkas auringon paiste kuitenkin pelastivat tilanteen. Meille tarjottiin grillilounas rannalla. Hintaan kuului myos muuta naposteltavaa, juotavaa, matkat seka snorklausmahdollisuus. Kovan tuulen takia emme kuitenkaan paasseet snorklaamaan Tortugan kirkkaissa vesissa, vaan rauhallisemmalla lahdella pienen matkan paassa saaresta. Veden alla nakyi varikkaita kaloja ja korallikivia. Vesi olisi voinut olla kirkkaampaakin, mutta nahtiin sentaan jotain. Mitaan hain kaltaisia goljatiineja emme sentaan nahneet.
Tanaan karistimme Montezuman polyisen rantatien taaksemme ja tulimme Santa Elenaan, joka sijaitsee San Josesta alle sata kilometria lanteen. Olemme taalla sademetsien ja vuorten keskella aivan hirvittavassa tuulessa ja vesisateessa. Matka Montezumasta kesti kaikkiaan kymmenen tuntia, vaikka matka linnuntieta on vain noin 70-90 kilometria. Paikalliset bussit kykenivat nousemaan mita jyrkimpia maenrinteita ylos - muistuttaen ehka Rukan Kelo-rinteen jyrkkyytta! Viimeiset 30 kilometria tanne Santa Elenaan tulimme sateen kastelemaa ja liukastamaa soratieta, joka poukkoili vuorten rinteiden laitamilla. Kasittamatonta, mihin olosuhteisiin takalaiset bussit joutuvat (ja viela selviavat niista!) ottaen viela huomioon sen, etteivat ne ole aivan uusimmasta Scanian katalogista. Jos aluksi luulimme, etta matka San Josesta Jacoon oli makista, niin se ei ollut mitaan verrattuna tahan. Ollaan kuitenkin hyvissa hengen voimissa, kun asken saatiin kuivaa vaatetta ylle ja ruokaa mahaan!
5 kommenttia:
Kuullostaa seikkailulta :)
Kun katselin netistä tietoja tästä paikkakunnasta niin siellä mainittiin, että "pilvimetsissä" kosteus on läpi vuoden lähellä 100 % - jotta ei tuo vesi sitten ihan vieras elementti ole siellä ;-)
Mielenkiinnolla odotellaan uusia kokemuksia ...
Terveisiä pakkasesta ja lumettomasta Espoosta!
Vesa
Mielenkiintoiselta vaikuttaa tähänastinen matkakuvaus! Nousevatko vuoret heti Tyynestä valtamerestä vai onko ennen vuoristoa tasankoa? Ovatko sateet tiettyyn vuorokauden aikaan vai satunnaisesti? Mitenkäs olette kielen kanssa pärjänneet? Onko paljon muita turisteja ja mistä päin maailmaa? Nettikahviloita olet näköjään hyvin löytänyt. Onkohan Ilkka Remeskin matkustanut itse niissä paikoissa, joita hän tarkkaan kuvaa kirjoissaan (olen lukemassasi kirjassa jo puolivälissä)? Jos aiot dekkareita itse kirjoittaa, voit hyvin hyödyntää eksoottisia "piilopaikkojanne". - Käytiin juuri hiihtolenkillä Paloheinässä, pelkkää ykköstä tahkoten. Pakkasta -5. Kari viettää tänään synttäreitään. terveisin iskä
Jep. Kiitos elävästä kuvauksesta: on kuin itsekin liikkuisi costaricalaisbussissa vuorenrinteillä. Miltei vatsanpohjassa tuntuu... Silmät pitäisi pistää kiinni, kun on se korkeanpaikan kammo! Matkailu avartaa ja mitähän mahdatte ajatella Suomen holhousmenttaliteetistä, jonka uusin ilveily on tuoda kelkkamäkeenkin vartijat viemään vauhdin riemu lapsilta sekä selviytymiskokemus. Ai niin unohdin: eihän meillä enää ole lunta! Mitähän seuraavaksi onkaan edessänne - mekin kun saamme olla miltei on-line matkassa mukana. Paljon terveisiä tv. äiskä
Pistää hymyilyttämään tuo kuvaus siirtymisestä Santa Elenaan (me puhuttiin kyllä vaan Monteverdestä), sekä tuo muistoja mieleen. Tosiaan aluksi karttaa katsomalla voi Suomen teihin tottuneena kuvitella, että "ei tuollaisessa sadan kilometrin siirtymisessä bussilla voi kovin kauaa mennä". Siinä sitten totuus kyllä pikaisesti valkenee, kun hieman alppimaiset viidakoilla vuoratut jyrkät vuoret lähtee nousemaan heti merestä, ja tiet kiemurtelevat kuin pikkupolut metsissä. Niillä poluilla kiemurrellessa ehti myös myös muutamaan kertaan kyseenalaistamaan edellisen illan
illanvietot, mutta etteköhän te ole malttaneet olla hieman rauhallisemmin, kuin meidän äijäporukka :D
Taidan olla hieman myöhässä, mutta söin yhdet maittavimmista pitsoista ikinä juuri Monterverdessä frog bondin lähistöllä olleessa italialaisessa pitseriassa, joten siellä kantsuu kyllä käydä. Toivottavasti olette myös käyneet canopy tourilla, joka on kyllä varsin henkeäsalpauttava kokemus.
Kuulostaa hienolta reissulta tähän saakka&ja varmasti paljon näettävää/koettavaa on myös edessä !
// Anttu
Olen katsellut karttaani ja todennut sen aivan liian pieneksi. Jotenkuten sentään tiedän teidän sijaintinne. Muistelen kokemuksia Kanarialta, jonka vuoristotiet teidän kokemaanne olivat sentään vallan pieniä, mutta saivat minun kämmenpohjat aivan märiksi. Terttu-mummon mielestä oli vallan hienoa :) Näin me olemme erilaisia.. Kokemusrikasta ja turvallista matkan jatkoa teille..
Lähetä kommentti